JoSePa piti LPK:n nollilla

LPK ei tällä kaudella saanut palloa JoSePan maaliin sarjapelissä. Tällä kertaa JoSePa tarjosi muutamia avopaikkojakin, mutta ei kelvannut. Siispä Jakke Kosusen maali jäi ottelun ainokaiseksi ja tärkeät pinnat Joutsaan maalein 0-1(0-0)

Peli ei tasoltaan mitään Futsalin riemukulkua ollut. LPK makasi alhaalla ja panosti riistojen jälkeen nopeisiin vastaiskuihin. Näistä syntyikin, tosin harvakseltaan, hiuksia nostattavia tilanteita JoSePan päätyyn. Ensimmäinen kymppi oli tasainen, mutta mitä pidemmälle kello ensimmäisellä jaksolla kävi, sitä selkeämmin JoSePa hallitsi. Pallonhallinta oli joutsalaisilla, ja paikkoja syntyi riittävästi. Suoraviivaisuuden puute maalipaikoissa oli suurin synti vierailla, maalipaikoissa turha haltuunotto one-timerin sijaan aiheutti LPK:n blokkauksen. JoSePa sai hallinnan kautta runsaasti erikoistilanteita, mutta tulosta ei syntynyt. LPK junaili kerran hienon vapaapotkukuvion, mutta ei saanut palloa tyhjiin.

Toinen jakso alkoi samoissa merkeissä, maalinteon tuska oli päällä molemmilla. JoSePa loi loistopaikkoja useamman mutta pallo ei löytänyt maalin perukoille millään. Ottelun ainut maali nähtiin 29 minuutilla. LPK pääsi yllättäen JoSePan kulman päätteeksi 2 v 0 hyökkäykseen. LPK:n hyökkääjä yritti syöttää takatolpalle, mutta aikaili sen verran syötössään että Janne Kosunen ehti liukumaan pallon väliin. Tästä maalivahti Aake Partio avasi nopean vastahyökkäyksen Jarkko Kosuselle, joka kuljetuksensa päätteeksi laittoi pallon sisään LPK:n maalivahdin kautta. LPK ei tämänkään jälkeen nostanut prässiä, vaan loppuun asti mentiin JoSePan hallitessa. Reikäpaitakaan ei suurta muutosta peliin tuonut, vaan JoSePa puolusti hyvin LPK:n paikat pois.

JoSePa siirtyy joulutauolle sarjakakkosena samoissa pisteissä Tervareitten kanssa, mutta Tervareilla on yksi peli enemmän pelattuna. JoSePan osalta kausi jatkuu loppiaisena kotona FC Seinäjokea vastaan.

Miksi JoSePa keikkuu kärjessä?

Tämmöinen kysymys on pyörinyt päässä kuukauden päivät, ehkä muillakin kuin minulla. Siispä otin yhteyttä asiantuntijaan. Osa ajatuksista saattaa olla jopa ihan omiani. Joka takapaukauksessa, sarjataulukkoa intensiivisesti tuijottamalla selviää seuraava asia: JoSePalle on tehty selkeästi vähiten maaleja, 16 kpl 11 peliin. Toiseksi vähiten on maaleja tehty Tervareille, 29 kpl. Kun hyökkäyspeli on ollut totuttua tavaraa, ei kärkisija tunnu enää niin ihmeelliseltä.

Suurin pelillinen syy tähän on roolitus joukkueen sisällä. JoSePalla on nyt kaksi selkeää pohjapelaajaa, Tarkko Savela ja Jarkko Kosunen. Jakke ja Tare ohjaavat peliä jaloilla ja äänellä, mikä helpottaa kaikkien pelaamista. Tämä vapauttaa vahvuuksiltaan enemmän hyökkäyspeliin suuntautuneet Janne Kosusen ja Otto Piilin tekemään sitä mitä he parhaiten osaavat. Tarkon ollessa osan syyskautta sivussa Jakke on kantanut kuormaa, mutta hänen ollessa hyvin vähän vaihdossa on pohjapelaajaa kierrätetty lyhyillä vaihdoilla jotta focus säilyy olennaisessa, jopa J.Kotimäki on ollut välillä pohjalla. Kotimäki, Malin, Piilit huseeraavat enemmän siellä hyökkäyspäässä, mutta ei heidänkään puolustusasennetta sovi hirveästi moittia. Matias ”Masse” Paappasesta on kasvamassa todellinen Allround-futsalpelaaja, hän on esiintynyt kaikilla pelipaikoilla kauden aikana maalivahtia lukuunottamatta. Junnuvirheet ovat Masselta jääneet todella vähiin. Valtteri Peltonen ja Antti Kahilampi ovat esiintyneet kentällä harvakseltaan, mutta virheettömästi. Koko syyskauden aikana JoSePalle ei tehty kuin kaksi oho-eiku maalia, AS Moonin kaksi osumaa pitkien avauksien jälkeen olivat selkeitä merkkausvirheitä. Loput osumat voi sitten laittaa ihan vastustajien hyvän pelin ansioksi. Ylivoimahyökkäyksiä JoSePa on antanut muille joukkueille todella vähän, sekin kertoo pelitapamuutoksesta. Peliä ei yritetä pakottaa ”maagisilla” läpisyötöillä, vaan kärsivällisesti jauhamalla ne paikat luodaan. Jos paikkaa ei synny, niin uutta matoa koukkuun.

Suuri yksittäinen syy vähille takaiskuille on Aake Partio. Aake on päässyt pitkästä aikaa vetämään ehjän kauden, ja ottanut selkeästi ykkösmolarin paikan haltuun. Niko Rantaselle se on tiennyt enemmän penkkikomennuksia kuin aikaisemmin, mutta Niko on joukkuepelaaja, se pelaa jolla kulkee. Aaken reaktiotorjunnat ovat ajoittain ihan maagisia, ottaen vielä huomioon sen, että tilanteita on tullut lopulta aika harvakseltaan JoSePan hyvän pallollisen pelaamisen takia.

Keväästä tulee siis kaikin tavoin mielenkiintoinen. Paljon isoja asioita ratkotaan helmikuun alussa kotipelissä PS Villaa vastaan ja seuraavan viikonlopun tuplaviikonloppuna vieraissa Tervareita ja AS Moonia vastaan. Takki aukihan ei kannata lähteä kuitenkaan ketään vastaan, kyllä se vastapuoli sen kiinni neuloo ihan ihoon asti jos näin käy.

Pete