JoSePa kakkonen Viitosessa

JoSePa päätti kuluneen kauden miesten jalkapallon osalta Keski-Suomen viitosessa toiseen sijaan. Sen seurauksena olisi ollut ensi lauantaina karsinta sarjanoususta Liikunnan Riemua vastaan joka sijoittui nelosessa toiseksi viimeiseksi. Koska heti sunnuntaina alkaa Futsal-ykkönen, JoSePa ilmoitti Riemulle ettei karsinta hirveästi nappaa. Koska Riemukin ilmoitti ettei halua pelata nelosessa, syntyi sakkouhan alla hupaisa ennakko-odotus ottelulle, jonka kumpikin haluaa hävitä. Onneksi järki voitti, ottelua ei pelata, ja kaikki ovat ehkä tyytyväisiä.

Itse Viitonen sujui ennakko-odotusten mukaisesti, JoSePa oli Viitosen juoksuvoimaisin porukka, ja toisinaan järkikin eli tekniikka pysyi hommassa mukana. JoSePan ympärivuotinen pelaaminen futsaltreeneineen aiheuttaa sen, että joukkue on ainakin keväällä iskussa. Elokuun alussa alkavat futsal-treenit, ja siinä vaiheessa osa porukasta alkaa jo vähän himmailemaan ulkofutiksen osalta. Onneksi näitä innokaita reserviläisiä löytyy kuten Ilari Ahonen, Riku Gyllden, Ville Saarela, Jaakko Suomalainen, Atte Saari. Otto Lankia, Mikko Oksanen etc. Näille harvemmin parrasvaloissa viihtyville iso kiitos että kausi vietiin kunnialla loppuun.

Himmailusta huolimatta sijoitus oli siis kakkonen, eikä JoSePa tietenkään tietoisesti lusmuillut, joka peliin lähdettiin veri ja suolenpätkät mielessä. Jari Kotimäki venytti verkkoa kauden aikana 20 kertaa, mikä oikeutti maalipörssin toiseen tilaan. Jarin lisäksi Valtteri Peltonen ja Janne Kosunen pyörittivät ajoittain keskikentällä sellaista rallia, ettei maalipaikkoja ainakaan JoSePalta puuttunut, missään pelissä. Loppukaudesta Tuure Tamminen ja pyyheliinalla partansa ajava kolmikko Eetu Oksanen, Matti Nurminen ja Matias Paappanen nousivat myös isoon rooliin. Maalilla Niko Rantanen pääsi aika monessa pelissä vähillä töillä, vieraspelejähän en nähnyt. Sen mitä kotipelejä näin, nostaisin kauden pelaajaksi Antti Kahilammen ja Ilari Ahosen . Pakit eivät juuri otsikoissa näy, mutta Antin takatukka ja Iken Gennaro Gattuso-mainen pelityyli erottuu sen verran hyvin kentällä että peliesityksiäkin tulee seurattua. Virheen sattuessa herrat käyvät korjaamassa tilanteen. Eikä virheitä juuri tule.

Syy siihen että JoSePa on kakkonen eikä ykkönen, löytyy ehkä Suolahden Urhon paremmasta taktisesta osaamisesta. Urho pelaa nimenomaan jalkapalloa, tarvittaessa pitkää palloa ja myötäkarvaa, eikä päästä hallitsevaa joukkuetta paikoille. Näin Urhoa vastaan mm. Joutsassa. JoSePa oli ainakin kaikissa kotipeleissään pallollisempi joukkue, mutta aina ei peliväline ole vallan väline.

JoSePa siirtyy siis suoraan lennosta FutsalYkkösen peleihin. Jutut niistä tulevat sitten futsal-puolelle. Tässä vaiheessa on siis syytä pyytää anteeksi sitä ettei syyskierroksella juuri pelijuttuja ollut. Kaikenlaisia tekosyitä löytyy, mutta päällimmäisenä lienee supisuomalainen laiskuus ja suomen kesä, onneksi lyhyt ja vähäluminen. Futsalista pelijutut tulee kuin Manulle illallinen, siihen velvoittaa jo joukkueenjohtajan hommatkin.

Pete